Aamulla Annie riensi heti herättyään posteljoonia vastaan jotta saisi varmasti lehtensä. Toitä löytyikin, opetusuralta. Palkka taisi olla vähän yli kaksisataa simoleonia, en muista tarkkaan.
Töitä löydettyään hän päätti syventyä ristisanatehtävien ihmeellisiin saloihin. Anniella meni vartti miettien mikä sana olisi synonyymi kummitukselle, neljä kirjainta.An pohti sitä varsin kovaan ääneen, ja lopulta eräs ohikulkija sanoi tehneensä ristikon jo aikaisemmin ja että kyseessä oleva sana olisi aave.
Ja koska rahoilla saatiin juuri ja juuri ostettua kirjahylly, pitihän sitä hieman ruoanlaittoa opetella. Vaikka mihin hän sitä taitoa tarvitsisi, Jonhan täällä sitten kokkaa kun tänne muuttaa, An totesi tyynesti.
Koska teeveestä ei tullut mitään hyvää ohjelmaa, hän päätti soittaaa Jonille.
-Mitennii salkkarit on susta täyttä roskaa!? An elämöi puhelimeen. Kun hän oli pitänyt Joonatanille pitkän luennon siitä, miten upea ohjelma Salatut Elämät olivatkaan, hän muisti alkuperäisen syyn miksi oli soittanut Jonille ja pyysi tätä kylään.
Koska hän tahtoi halusi vierailun tapahtuvan täydellisesti - eikä se missään tapauksessa voisi onnistua jos pihalla norkoilisi teini - hän hätisti tuon "Annien mielestä sopimattomasti pukeutuvan" tytön pois.
Kun Joonatan oli (vihdoin) saapunut, Annie alkoi heti kerskailla eilisella tempullaan tuota naikkosta kohtaan. Sen jälkeen he pitivät jonkin sortin tirskumiskilpailun.
Sen jälkeen päästiin tositoimiin ja ensipusukin tuli vaihdettua.
Iltaa kohden heillä olivatkin jo unelmatreffit menossa, vaikka tunnelmaa latistikin hieman Annien karmea lauluääni.
Todettuaan, että he rakastavat syvästi toisiaan, An pyysi Jonia muuttamaan luokseen. Ei ukko kamalasti rahaa tuonut, pari tonnia vain.
Muutettuaan hieman tyyliään miehestä tuli entistä komeampi, ainakin Annien mielestä, vaikka hiukset eivät enää olekaan mustat.
Joonatanin elämäntoive on kohota sairaalauran huipulle ja hän on tietotavoitteinen. Luonteesta muistan vain sen, että miehellä oli kymmenen siisteyspistettä. Eipähän tule sottaisia lapsia, sillä Anniella niitä oli muistaakseni 6 tai 7.
Löydettyään (luultavasti tilapäisesti) töitä armeijauralta, Jon joutui heräämään jo neljältä, ja Annie manasi erittäin raskaasti kun heräsi samalla itsekin Jonin kolistellessa.
Päivän valjettua tämän naisen oli itsekin kiirehdittävä töihin, oliko se nyt välituntivalvojaksi. (Tässä näette taas näytteen minun loistavasta muististani.) -Pirun hauskaa hommaa varmaan, An puuskahti.
Ylennys! Joonatan sai ylennyksen! Ja kivasti lisää liksaa.
An ei saanut ylennystä, eikä suostunut mainitsemaan sanallakaan ensimmäistä työpäiväänsä. Ilmeisesti kakaroiden vahtiminen ei mennyt oikein hyvin.
Kun molemmat olivat päässeet töistä, An sanoi tahtovansa lapsia. Jon ohitti sanan "lapsia" täysin, mutta kyllä hän sänkyjumppaan suostui.
Ja kyllä siellä peiton alla kauan touhuttiinkiin. Lopuksi kuului se tuttu tiluliuu -ääni, eli lapsi sieltä on tulossa.
Ja oksentelut vielä varmistivat asian, sillä meidän pikku Anni ei ole niin tyhmä, että menisi syömään mitään pilaantunutta. Kai...
Seuraavana iltana Annien vatsa kasvoi kuin kasvoikin, kesken mitä makuisampien unien, mistä hän oli varsin kärttyinen.
Ja Jon kosi! An oli toivonut paljon romanttisempaa paikkaa, mutta eihän hän voinut kieltäyttyäkään. Hän myös ihmetteli, mistä Joonatan oli saanut sormuksen, eihän heillä sellaiseen ole varaa! Mies kertoi varastaneensa sen äidiltään.
Ja samantien sitä mentiin naimisiin, mitä sitä turhia juhlia pitämään, kun ei tunneta ketään kenet kutsua vieraaksi.
Ja Jonille sen kun satelee ylennyksiä. Nyt hän on päässyt jo höykyttämä..siis kouluttamaan uusia alokkaita.
Anniella taas ei mennyt ollenkaan hyvin töissä, tavallista huonommin oikeastaan, sillä hän oli raskaana.
Illalla vatsa kasvoi jälleen, ja mitä hurmaavimmassa paikassa, pienessä ja ahtaassa vessassa. Onneksi historia ei tunne vielä ainuttakaan tapausta, jolloin raskaana oleva nainen olisi jäänyt jumiin pieneen vessaan vatsansa kasvamisen tähden.
Joku onnistui liialla kuntoilemisellaan hajottamaan television, ja arvon jumppaaja korjaa vahinkonsa!
Herralla kuitenkin paloi pinna ja hän kiroili ja hakkasi telkkaria niin rajusti, että Annie näki parhaaksi saattaa Jon lepäämään ja korjata teeveen itse.
Kun Joonatan vihdoin hokasi, että hei, vaimoni on raskaana, hän ei malttanut olla puhelematta Annien vatsassa olevalle nyytille.
Kuten ehkä huomaatte, se soma nyytti alkoi pyrkimään ulos päivänvaloon. Jon hätääntyi eikä tiennyt mitä tehdä, ja se että Annie kiljui jotain mistä sain selvää "PRKELE... ÄLÄ VAIN SEISO SIINÄ... AUTA... AUUUUH!" teki Joonatanin vielä säikähtäneemmäksi.
Ja sieltä putkahti kalpeaihoinen - isänsä ihon siis perinyt - poikavauva. Mutta miksi ihmeessä sinä nainen sen Joonatanille tyrkkäät, etkö tiedä etteivät miehet ymmärrä mitään lastenhoidosta?
Ooh, mutta sieltähän tuli toinen, äitinsä ihon perinyt, poikavauva.
Molemmat vauvat olivat perineet isänsä hiustenvärin ja äitinsä silmät. Tuo tummemman nimesimme Charlieksi ja vaaleamman nimi on Luka.
Näin lopuksi, sanon, että jouduin pelaamaan tuon synnytyksen kolme kertaa läpi. :D Ensimmäisellä kerralla tuli tyttökaksoset, ja toisen nimeksi tuli vahingossa Maya1. (Säätelen nopeutta numeronäppäimillä.) Jouduin lähtemään siis tallentamatta, ja toisella kerralla painoin vahingossa "ei" kun kone kysyi haluanko tallentaa. Kolmannella kerralla vasta sujui oikein. :DD
Ja pyydän kommenttia, ihan vain siksi että tiedän moniko tätä lukee (tai on lukenut).
Kommentit