Ja näin osamme alkaa... Annien vatsan kasvamisesta? Toivotaan että se on tyttö!
Luka ja Jon olivat edelleen hyvin lämpimissä väleissä keskenään, ja sehän ärsytti Charlieta. -Hei onks teijän ihan pakko? hän marmatti.
Jon opetti Lukaa myös tanssimaan. -Pitäähän sinun poika häävalssia osata kun sitten joskus palaat tänne perijänä tyttöystäväsi kanssa. Jon oli siis ehdottomasti sitä mieltä että Lukasta tulisi perijä.
Kun ensimmäinen koulupäivä koitti, pojat unohtuivat hengailemaan ja myöhästyivät koulubussista. Heidän numeronsa laski vitoseen ja sosiaalitantta uhkasi hakea heidät.
Joonatan oli perheen mekaanikko, mutta...
...sai sähköiskun kuudella mekaniikkapisteellä!? An oli aivan kauhuissaan. Jos Jon kuolisi, heiltä loppuisivat rahat ja lapset haettaisiin pois.
Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Tai no, Jon sai kylläkin pakkomielteen silittellä Anin vatsaa. -Hei daa, älä sotke mun paitaa nokisil käsilläs! Peseytyy siitä! Annie on hyvä vaimo.
Ja vatsa kasvoi. Tismalleen samassa paikassa kuin viimeksikin, tismalleen samaa ruokalajia syömässä. Jännä juttu.
-Millonkohan äiti synnyttää? Pojat pohtivat yhdessä. Hengaaminen tuntuu olevan heillä kuin jonkinlainen harrastus.
He olivat myös armottomia siivousintoilijoita. Kukaan tuskin ihmettelee sitä, jos tietää että molemmilla on kymmenen siisteyspistettä.
Taloon rakennettiin myös pieni huone, jossa pojat saivat opiskella. Lattiaan, tapettiin eikä huonekaluihin ei ollut varaa. Ainoastaan seiniin, lamppuun ja tuohon kirjahyllyyn (arvaan, ettette usko että se on kirjahylly, mutta kyllä se on).
Tällä kuvalla oli kyllä jokin tarkoitus, mutten muista mikä. Jon sai varmaan ylennyksen, en ole varma.
Aivan, kyllä, Jon sai ylennyksen ja siinä sivussa tuon kuntoradan, joka ei tehnyt pihasta kyllä yhtään somempaa.
Lapsen syntymää odotellessa rakennettiin sinappitehtaalle oma huone. Yhtään isompaan ei ollut varaa, mutta Mark luultavasti kasvettuaan muuttaisi isoveljiensä huoneeseen ja tuleva lapsi saisi Markin huoneen.
-Hei psst, äiti vihjas et Mark muuttais meijän huoneeseen kasvettuaan. -Apua ei kai! Kaksoset suhtautuivat erittäin hyvin tähän huonejakoon.
Synnytys käynnityi! *Oletyttöoletyttöoletyttö*
Ja se on... poika. Tämä julma maailma heitti meille pojan jolla on tismalleen sama perimä kuin Lukalla ja Markilla. Ja nimi on sitten Michael. -No voi stna, ei tullut tyttöä, An kirosi.
Markin taaperoikä läheni loppuaan ja oli aika aloittaa opetus. Syömässä ja vessassa ravaavat isoveljet sekä haisevat tuttipullot eivät vain olleet se paras mahdollinen ympäristö.
Kotiin oli tunkeutunut joku outo mutta kaunis nainen ja kaksoset menivät heti tekemään tuttavuutta. -Sit ku mä kasvan ni tuuksä mun kaa naimisiin? Lukalla menee lujaa.
Ja lopulta Mark kasvaa...
...lutuiseksi pikku pojaksi, joka huoli kauluspaidan toisinkuin isoveljensä.
Ja niin siinä sitten kävi, Mark muutti kaksosten huoneeseen.
Ääliöt...
Kun An ei ollut enää raskaana, hän oli suorastaan ylienerginen. Michael sai tuskin nukkuakaan, kun äiti oli jatkuvasti hyysäämässä. Niin, ja kuten saatatte huomata, Annie oli muuttanut tyyliään.
Ja niin se Mikankin vauva-aika hurahti kuin siivillä (idiootti sanonta muuten).
Söpö poikahan hänestä kasvoi, vaikka kovin samannäköinen kuin veljistääkin.
-Äiti hei, voinksmä mennä ison sen kauniin naisen kaa kihloisin joka oli tääl sillo yks päivä? Mark kuunteli innoissaan mitä äiti sanoisi, mutta An (joka on muuten taas vaihtanut kampaustaan) hörähti nauramaan.
-Pissaas nyt vaan sinne pottaan ettei mun tartte sun vaippojas ruveta vaihtaan! Jon oli erittäin mukava ja kannustava sim.
Tulihan sille kuntoradallekin vihdoin käyttöä. Charlie tosin mätkähti melkein koko ajan maahan.
Voi meidän pikku enkeliä... joka uittaa käsiään vessanpöntössä.
Koska Annie oli kotiäiti, hänen täytyi tehdä erilaisia hommia kotona. Esimerkiksi putsata pönttöä ja änkeä takamuksensa oven läpi.
Koska joku viimein hokasi, että siivooja söi kamalasti perheen varoista, An antoi hänelle lopputilin. Mies kuitenkin näytti varsin iloiselta päästessään eroon tästä perheestä.
Luka ja Mark perustivat jonkun kahdenkeskeisen kerhon johon Charlie ei päässyt mukaan. Kerhon mukaanpääsy vaatimukset olivat kuulemma kalpea iho ja punaiset hiukset.
-Siis oikeesti iskä, sä et voi käyttää noit kalsareit! Aattele nyt mitä kaverit sanoo, sä nolaat mut! Lapsen suusta kuulee totuuden.
-No kuuleppas nyt, minä näin tällaiset kalsarit sillä yhdellä hottiksella! Jon vastasi. Sinuna, Jon, en puhuisi komeista miehistä alushousuisillaan vaimosi läsnäollessa.
Michaelin syntymäpäivät lähestyivät ja puheenopetus alkoi.
-Sano äiti. Ä-i-t-i.
-Khikääkihii.
-Äiti. Sano äiti.
-Khiigaghuukee.
-NYT PRKLE SANOT ÄITI!
Vielä viimehetkillä ennen kasvua An leikitti lastaan (Mika oppi vihdoin sanomaan äiti, mutta siinä sivussa myös muutaman kirosanan).
No voi, ihan tässä pääsi unohtumaan että kaksostenkin oli aika kasvaa.
Ja NAM sanon ma. Molemmista kasvoi todella hyvännäköisiä, kamala homma valita perijä.
Michaelinkaan ulkonäössä ei ollut mitään vikaa, oikein suloinen hänkin.
Ja näin lopetamme osan jälleen lasten kasvuun. Täytyy sanoa että olen surkea keksimään otsikoita, älkäät välittäkö niistä.
Kommentteja kaivattaisiin taas. Mistä pidät ja missä olisi mielestäni paranneltavaa?
Kommentit