Joonatan, maailman uskollisin mies joka flirttaa... kimppakyytikuskilleen!? Menee jo vähän yli.
Koska perheen kassa (melkein) kumisi tyhjyyttään, Charliekin patistettiin töihin. Lukaa ei, sillä isän mielestä tämän päivän lehdesta ei löytynyt sopivaa uraa hänen pojalleen. -Sinulla on neljä poikaa, Charlie mutisi astuessaan likaisen kimppakyytiauton kyytiin.
Koska Charlie kävi töissä, äiti patisti Lukan tekemään veljensä läksyt. (Oi ovatpas Annien kengät kauniit... hyi.)
Koska perheen pää ja yleinen mekaanikko oli töissä, Luka sai harjoittaa mekaniikkataitojaan. Sähköiskujakaan ei tullut, poikakun on opiskellut mekaniikka paljon enemmän kuin isänsä.
Lopulta Lukakin löysi itselleen tyydyttävän työn seikkailu-uralta. Onneksi Jon oli töissä, hän tuskin olisi antanut poikansa astua noin likaiseen autoon.
-Mitäpä jos minä ilmoittaisin teidät kaikki johonkin jalkapalloseuraan? An ehdotti. -No daa, mutsi hei, jalkapallo ei oo ees hauskaa. Vaa noobit pelaa sitä! Mark protestoi.
Kaksoset kyllästyivät pian teininäolemiseen (tai minä kyllästyin heillä pelaamiseen) ja he jättivät perheen salakavalasti lähtemällä yliopistoon. Salakavalaa (mikä sana!) siinä on se, etteivät he kertoneet kellekään lähteneensä.
Joonatan suuttui Lukan lähdöstä ja purki kiukkuaan Michaeliin. -Vauhtia nyt, paksu poika, etkö tosiaan pysty parempaan? Minä olisin loukkaantunut tällaisesta käytöksestä, mutta ehkä Michael oli tottunut.
Koska Mark ei voi ikuisesti olla lapsi, hänenkin täytyy kasvaa.
Ja tuota... komeat vaatteet, duud!
Herra ei teininäkään suostunut luopumaan kaulupaidoista, mutta pisamat (jotka näyttivät lähinnä pahanlaatuiselta aknelta) kyllä lähtivät. Mark on perhetavoitteinen ja elämäntoive taisi olla kuusi lastenlasta.
Mark sai töitä lakialalta sekä kamalan työasun, mutta hän itse piti siitä.
Ja heti ensimmäisenä päivänä tuli ylennys. Go Mark, go!
Töistä tultua hän oli kuitenkin niin uupunut, että kaipasi tarmonaattorin apua. Samalla pihalle tepasteli kaunis nainen. Iske se Mark, iske se! Mitä, et uskalla? Nössö. Tyyppi käyttää kauluspaitoja, tykkää frakeista eikä uskalla iskeä tyttöjä. Mikä nössö.
Aah, niin, unohtui, poikahan aivan rakastaa läksyjä. Voihan ääh mikä nörtti.
Ja toinenkin ylennys tuli! Mark oli teiniuransa huipulla. Hyvä poika.
Kuules vaimo, mitäs sanoisit vielä yhdestä lapsesta..? Jon ehdotti varovasti. -Kyllähän se käy jos sinä synnytät ja hoidat lapsen! An kivahti ja lähti vessaan.
Koska Mark oli jo lakiuran huipulla ja paras koko koulussa, hänellä ei ollut enää mitään saavutettavaa. Niinpä hän lähti rakkaassa työasussaan yliopistoon.
Kuvittelenko vain, vai onko noilla kahdella tismalleen samanlaiset kasvot? Nenät näyttävät ainakin olevan.
Ja Michalkin pääsee välillä valoon. Pikku pojan oli aika kasvaa, ja hän painoi silmänsä lujasti kiinni ja toivoi kasvavansa komeaksi nuorukaiseksi.
Annie seurasi tarkkana kuopuksensa kasvua, Jon taas ei viitsinyt vaivautua paikalle.
Michael löysi Lukan vanhan asun ja vaihtoi sen ylleen. Hiukset hän värjäsi mustiksi, tiesittekös että se on nykyään muotia?
Ja voi kyllä, tämäkin herra lähti taksin mukaan. Kokka kohti yliopistoa!
Ja unohdin mainita, kaksoset lähtivät yliopistoon mukanaan yhteensa 8 000 simoleonia (4 000 molemmilla), Mark ansaitsi stipendeillään 4 750 simoleonia, samoin Michael.
Ja vielä se, että osa jäi aika lyhyeksi, koska halusin jättää poikien yliopistoajat seuraavaan osaan.
Muistakaa kommentoida!
Kommentit