Ja tässä on, kuten ehkä arvaattekin, tämän legacyn aloittajatar! Luulen, että haluatte tietää hänen nimensä, joten kerron sen teille. Hän on Annie Weaver. Älkää sanoko mitään noista kulmakarvoista, en löytänyt sopivan värisiä. Anniehan on sitten perhetavoitteinen, se teidän on hyvä muistaa. Häntä miellyttävät kovasti mustat ja muokatut hiukset, mutta hän ei siedä juhla-asuja. Luonnetta en muista, mutten pidä sitä tärkeänä.
Mutta toki meidän pikku Annistakin löytyy vikoja, hän ei esimerkiksi ole koskaan ollut hyvä matikassa, ja epäilen, tuleeko olemaankaan. Siksi hän ei ymmärtänyt mitään, kun kiinteistövälittäjä selitti hänelle jotain hehtaareista, aareista sekä neliömetreistä. Sitä voimme pitää ensisijaisena syynä siihen, että hän valitsi väärän kokoisen tontin. Koska tontti maksoi maltaita, Annielle ei jäänyt varaa kuin tuohon pieneen mökkiin tuossa.
Tältä se pieni mökki näyttää sisäpuolelta. Puhelin uupuu, mutta ei hätäännytä. Sen voi ostaa, meillä on siihen varaa
Taisi tytöllä olla aika kova nälkä, kun suostui tuohon jääkaappiin vapaaehtoisesti koskemaan. Ehkäpä kahva ei ollut niin likainen kuin tuo jääkaappi muuten oli.
Valmistettuaan muroja vähän vähemmän likaisella keittiötasolla, hän pääsi vihdoin syömään. Annie alkoi pohtia miltä uralta saisi eniten palkkaa ja mille uralle hän tahtoisi, kunnes...
...TUO PENTELEEN HÄIRIKKÖ TULEE JA KÖSSII LEHDEN! Älkää tukkiko vieraskirjaa vihaisilla kommenteilla kuinka ääliö tuo sim on, voimme perustaa hänelle ihan oman sivuston missä kaikki saavat ilmaista mielipiteensä.
An kaipasi hupaisaa tekemistä, ja päätti mennä ulos pyydystämään perhosia, vaikka sisällä nököttää televisio. Fiksu tyttö.
Pian naapurit tulivat toivottamaan niitä iän ikuisia tervetuloa -kommenttejaan, ja Annie pettymyksekseen huomasi, että he olivat kaikki pelattavia simejä. Hän hätisti kaikki kolme tiehensä, hän ei halua vieraita ihmisiä kotiinsa käyskentelemään kun hän itse lähtee stadiin miestä etsimään.
Niin tosiaan, An tilasi taksin ja pyysi kuskia viemään hänet Bileys Pureukseen, tai mikä sen paikan nimi nyt ikinä olikaan.
Annie oli jo vähällä lähteä samantien kotiin, kun tuo lehdenkössijä ilmaantui paikalle. Hän alkoi jo miettiä, vakoiliko mies häntä tehdäkseen ilkitöitä, ja millä keinoin, kunnes vihdoin ymmärsi että hän oli tullut paikalle etsimään elämänkumppania.
An ei kuitenkaan saanut tuota hulttiota pois mielestään, ja päätti laittaa musiikin niin kovalle, että mokoma ilkimys tulisi kuuroksi. Valitettavasti liian kovalla oleva ääni olisi myös hänelle turmiollista, ja Anniehan ei rupeaisi kuuroksi yhden häirikön takia! Ethän Annie?
Todettuaan, ettei paikalla ole yhtäkään komeaa ja mukavaa miestä, hän päätti lähteä muualle. Kun hän oli matkalla tilaamaan taksia, tuo selvästi häiriintynyt Julius -niminen mies asettui hänen eteensä niin, että Annien oli kierrettävä hänet ja matka lisääntyi puolellatoista metrillä. Ilkeä temppu!
Juuri kun hän oli astumassa taksiin, tuo rumanpuoleinen ukko sanoi hänelle jotain irstasta. An paukautti taksin oven nopeasti kiinni, ja mietti että tuollaiset ihmiset pitäisi kieltää lailla. Tai tuollaiset kommentit!
Kierreltyään kaupunkia Annie löysi paikan, jossa oli montakymmentä expressomyyjää. Sieltä hän valkkasi nämä kolme hyvännäköistä miestä. Aivan, ulkonäkö ratkaisee aina.
An mietti kuitenkin, että pitäisiköhän hänen iskeä tämä mies tässä, jottei lapsista tulisi täydellisiä valmiskasvoja?
Yksi salama. Miehellä on mahdollisuuksia.
Annie halusi tietenkin tehdä tuttavuutta tähän mieheen, ja hyvä tapa siihen oli kertoa pelottava juttu ullakolla lymyävästä kummituksesta. Hän oli juuri pääsemässä kertomuksen jännittävimpään kohtaan, kun Teroksi esittäytynyt mies repesi nauruun.
-Hei kamoon, et kai sä tosissas usko mihinkään kummituksiin? Nehän on pelkkää satua! Tero sanoi naureskellen, mutta Annie, joka tosissaan uskoi kummituksiin, lähti nokkapystyssä toisen rivin kalpeaihoisen komistuksen luo, jonka voitte ehkä huomata ylemmässä kuvassa.
Ja heillähän meni hyvin. An alkoi puhua suutelemisesta ja Joonatan -niminen mies oli heti mukana.
Hän ei väheksynyt tytön juttua kummituksistakaan, päinvastoin, hän kysyi voisiko joku päivä tulla käymään hänen luonaan kummitusta katsomassa. Annie hätääntyi ajatellessaan, että eihän hänellä ole ullakkoa - mies oli ymmärtänyt asian väärin. Hän ei kuitenkaan halunnut korjata Joonatanin käsitystä, sillä nythän Jon olisi ainakin tulossa hänen luokseen!
Kaksi salamaa - nyt An oli varma että tämän miehen hän naisi. Miehen mielipiteellä ei ole enää mitään väliä, sillä heillä on kaksi salamaa.
Valitettavasti tarpeita on hoidettava, eikä suhdekaan edistyisi täällä kovinkaan nopeasti, Jon kun oli töissä ja työ-aikoina hänen ei sallittu heittävän edes pienen pientä flirttiä. Siispä taksi kotiin, kiitos!
Kyytiä odotellessa An päätti saada pientä hupia elämäänsä ja keppostella tälle viattomalle ohikulkijalle.
Ja kyllä tämä kepponen poiki suosiota! Mahtaa olla tylsää töissä kun tuommoisesta jaksaa innostua. Pian expressomyyjät olivat piirittäneet Annien ehdotellen ja pyydellen uusia kepposia, ja uhriksi päätynyt naikkonen pääsi pakoon.
Vihdoin kotiin päästyään hän päätti ottaa nokoset jotta näyttäisi hieman virkeämmältä kun kutsuisi Joonatanin kylään.
Ja niin ne pusujutut alkoivat. Molemmat tunnustivat, etteivät ole koskaan kokeneet tätä kuulemma ihmeellistä asiaa kuin suutelemista.
Annie soitti Joonatanille vielä myöhemmin illalla ja pyysi tätä kylään. Jon sanoi odottavansa puhelimen korjaajaa, mutta pitkällä suostuttelulla Joonatan lupasi tulla.
-Tuletko meille?
-En pääse.
-Tuletko meille?
-En pääse.
-Tuletko meille?
-Hyvä on, hyvä on, minä tulen!
-Tuo jotain hyvää syötävää.
Tässä vaiheessa Jon sulki puhelimen.
Ja eikun vaan hurmauspuuhiin. Annien piti yrittää kolme kertaa ennen kuin Joonatan suostui hurmattavaksi, mutta mitä me pikkuseikoista.
Ensin he leikkivät ja juoruilivat pelkässä kaverimielessä, kunnes...
...An kysyi, voisiko kenties hieroa miehen selkää. Ja Jonhan suostui. Hullu mies, minä en olisi suostunut. Anniehan on amatööri! No, amatoori tai ei, Joonatan näytti nauttivan.
Noin kahden aikaan aamuyöstä Jon ilmoitti kellon olevan paljon ja että hänellä olisi huomen aamulla töitä. "Minullakin olisi, ellei se häirikkö olisi vienyt lehteäni.", An ajatteli katkerana.
Miten käy? Pääsevätkö An ja Jon pidemmälle suhteessaan vai kariutuuko se? Katsotaan jos se selviäisi ensi jaksossa.
Ajattelin, että ottaisin osien kuvamääräksi sellaiset 40 kuvaa. Tässä jaksossa on kylläkin varmaan lähemmäs kolmisenkymmentä kuvaa, mutta ensimmäiset jaksot ovat kai tunnetusti vähän lyhyempiä?
Ja kommentoi, tai lähetän sen häirikön varastamaan sinun lehtesi!
Kommentit