Olen pahoillani, olen päivittänyt viimeksi kesällä ja tulen vasta nyt ilmoittamaan tämän loppuneen.
Weaverit eivät enää valitettavasti jatku, olen poistanut heidän naapurustonsa ja heidät siinä sivussa. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita on tullut valtavan paljon. :)
Olen aikeissa aloittaa (taas) uuden legacyn ja kirjoittaa siitä nettiin. Ja sillä sitten ihan oikeasti yrittäisin saada haasteen läpi.
keskiviikko, 26. joulukuu 2007
Se on ohi nyt
perjantai, 27. heinäkuu 2007
5. Kokka kohti yliopistoa
Sanon näin alussa jo, että unohdin mainita edellisessä osassa kaksosten tavoitteet. Luka on siis mammonatavoitteinen ja hänen elämäntoiveensa on päästä rikollisneroksi. Charlie puolestaan on perhetavoitteinen ja elämäntoiveena hänellä on kasvattaa montakymmentä kissan -tai koiranpentua.
Joonatan, maailman uskollisin mies joka flirttaa... kimppakyytikuskilleen!? Menee jo vähän yli.
Koska perheen kassa (melkein) kumisi tyhjyyttään, Charliekin patistettiin töihin. Lukaa ei, sillä isän mielestä tämän päivän lehdesta ei löytynyt sopivaa uraa hänen pojalleen. -Sinulla on neljä poikaa, Charlie mutisi astuessaan likaisen kimppakyytiauton kyytiin.
Koska Charlie kävi töissä, äiti patisti Lukan tekemään veljensä läksyt. (Oi ovatpas Annien kengät kauniit... hyi.)
Koska perheen pää ja yleinen mekaanikko oli töissä, Luka sai harjoittaa mekaniikkataitojaan. Sähköiskujakaan ei tullut, poikakun on opiskellut mekaniikka paljon enemmän kuin isänsä.
Lopulta Lukakin löysi itselleen tyydyttävän työn seikkailu-uralta. Onneksi Jon oli töissä, hän tuskin olisi antanut poikansa astua noin likaiseen autoon.
-Mitäpä jos minä ilmoittaisin teidät kaikki johonkin jalkapalloseuraan? An ehdotti. -No daa, mutsi hei, jalkapallo ei oo ees hauskaa. Vaa noobit pelaa sitä! Mark protestoi.
Kaksoset kyllästyivät pian teininäolemiseen (tai minä kyllästyin heillä pelaamiseen) ja he jättivät perheen salakavalasti lähtemällä yliopistoon. Salakavalaa (mikä sana!) siinä on se, etteivät he kertoneet kellekään lähteneensä.
Joonatan suuttui Lukan lähdöstä ja purki kiukkuaan Michaeliin. -Vauhtia nyt, paksu poika, etkö tosiaan pysty parempaan? Minä olisin loukkaantunut tällaisesta käytöksestä, mutta ehkä Michael oli tottunut.
Koska Mark ei voi ikuisesti olla lapsi, hänenkin täytyy kasvaa.
Ja tuota... komeat vaatteet, duud!
Herra ei teininäkään suostunut luopumaan kaulupaidoista, mutta pisamat (jotka näyttivät lähinnä pahanlaatuiselta aknelta) kyllä lähtivät. Mark on perhetavoitteinen ja elämäntoive taisi olla kuusi lastenlasta.
Mark sai töitä lakialalta sekä kamalan työasun, mutta hän itse piti siitä.
Ja heti ensimmäisenä päivänä tuli ylennys. Go Mark, go!
Töistä tultua hän oli kuitenkin niin uupunut, että kaipasi tarmonaattorin apua. Samalla pihalle tepasteli kaunis nainen. Iske se Mark, iske se! Mitä, et uskalla? Nössö. Tyyppi käyttää kauluspaitoja, tykkää frakeista eikä uskalla iskeä tyttöjä. Mikä nössö.
Aah, niin, unohtui, poikahan aivan rakastaa läksyjä. Voihan ääh mikä nörtti.
Ja toinenkin ylennys tuli! Mark oli teiniuransa huipulla. Hyvä poika.
Kuules vaimo, mitäs sanoisit vielä yhdestä lapsesta..? Jon ehdotti varovasti. -Kyllähän se käy jos sinä synnytät ja hoidat lapsen! An kivahti ja lähti vessaan.
Koska Mark oli jo lakiuran huipulla ja paras koko koulussa, hänellä ei ollut enää mitään saavutettavaa. Niinpä hän lähti rakkaassa työasussaan yliopistoon.
Kuvittelenko vain, vai onko noilla kahdella tismalleen samanlaiset kasvot? Nenät näyttävät ainakin olevan.
Ja Michalkin pääsee välillä valoon. Pikku pojan oli aika kasvaa, ja hän painoi silmänsä lujasti kiinni ja toivoi kasvavansa komeaksi nuorukaiseksi.
Annie seurasi tarkkana kuopuksensa kasvua, Jon taas ei viitsinyt vaivautua paikalle.
Michael löysi Lukan vanhan asun ja vaihtoi sen ylleen. Hiukset hän värjäsi mustiksi, tiesittekös että se on nykyään muotia?
Ja voi kyllä, tämäkin herra lähti taksin mukaan. Kokka kohti yliopistoa!
Ja unohdin mainita, kaksoset lähtivät yliopistoon mukanaan yhteensa 8 000 simoleonia (4 000 molemmilla), Mark ansaitsi stipendeillään 4 750 simoleonia, samoin Michael.
Ja vielä se, että osa jäi aika lyhyeksi, koska halusin jättää poikien yliopistoajat seuraavaan osaan.
Muistakaa kommentoida!
Joonatan, maailman uskollisin mies joka flirttaa... kimppakyytikuskilleen!? Menee jo vähän yli.
Koska perheen kassa (melkein) kumisi tyhjyyttään, Charliekin patistettiin töihin. Lukaa ei, sillä isän mielestä tämän päivän lehdesta ei löytynyt sopivaa uraa hänen pojalleen. -Sinulla on neljä poikaa, Charlie mutisi astuessaan likaisen kimppakyytiauton kyytiin.
Koska Charlie kävi töissä, äiti patisti Lukan tekemään veljensä läksyt. (Oi ovatpas Annien kengät kauniit... hyi.)
Koska perheen pää ja yleinen mekaanikko oli töissä, Luka sai harjoittaa mekaniikkataitojaan. Sähköiskujakaan ei tullut, poikakun on opiskellut mekaniikka paljon enemmän kuin isänsä.
Lopulta Lukakin löysi itselleen tyydyttävän työn seikkailu-uralta. Onneksi Jon oli töissä, hän tuskin olisi antanut poikansa astua noin likaiseen autoon.
-Mitäpä jos minä ilmoittaisin teidät kaikki johonkin jalkapalloseuraan? An ehdotti. -No daa, mutsi hei, jalkapallo ei oo ees hauskaa. Vaa noobit pelaa sitä! Mark protestoi.
Kaksoset kyllästyivät pian teininäolemiseen (tai minä kyllästyin heillä pelaamiseen) ja he jättivät perheen salakavalasti lähtemällä yliopistoon. Salakavalaa (mikä sana!) siinä on se, etteivät he kertoneet kellekään lähteneensä.
Joonatan suuttui Lukan lähdöstä ja purki kiukkuaan Michaeliin. -Vauhtia nyt, paksu poika, etkö tosiaan pysty parempaan? Minä olisin loukkaantunut tällaisesta käytöksestä, mutta ehkä Michael oli tottunut.
Koska Mark ei voi ikuisesti olla lapsi, hänenkin täytyy kasvaa.
Ja tuota... komeat vaatteet, duud!
Herra ei teininäkään suostunut luopumaan kaulupaidoista, mutta pisamat (jotka näyttivät lähinnä pahanlaatuiselta aknelta) kyllä lähtivät. Mark on perhetavoitteinen ja elämäntoive taisi olla kuusi lastenlasta.
Mark sai töitä lakialalta sekä kamalan työasun, mutta hän itse piti siitä.
Ja heti ensimmäisenä päivänä tuli ylennys. Go Mark, go!
Töistä tultua hän oli kuitenkin niin uupunut, että kaipasi tarmonaattorin apua. Samalla pihalle tepasteli kaunis nainen. Iske se Mark, iske se! Mitä, et uskalla? Nössö. Tyyppi käyttää kauluspaitoja, tykkää frakeista eikä uskalla iskeä tyttöjä. Mikä nössö.
Aah, niin, unohtui, poikahan aivan rakastaa läksyjä. Voihan ääh mikä nörtti.
Ja toinenkin ylennys tuli! Mark oli teiniuransa huipulla. Hyvä poika.
Kuules vaimo, mitäs sanoisit vielä yhdestä lapsesta..? Jon ehdotti varovasti. -Kyllähän se käy jos sinä synnytät ja hoidat lapsen! An kivahti ja lähti vessaan.
Koska Mark oli jo lakiuran huipulla ja paras koko koulussa, hänellä ei ollut enää mitään saavutettavaa. Niinpä hän lähti rakkaassa työasussaan yliopistoon.
Kuvittelenko vain, vai onko noilla kahdella tismalleen samanlaiset kasvot? Nenät näyttävät ainakin olevan.
Ja Michalkin pääsee välillä valoon. Pikku pojan oli aika kasvaa, ja hän painoi silmänsä lujasti kiinni ja toivoi kasvavansa komeaksi nuorukaiseksi.
Annie seurasi tarkkana kuopuksensa kasvua, Jon taas ei viitsinyt vaivautua paikalle.
Michael löysi Lukan vanhan asun ja vaihtoi sen ylleen. Hiukset hän värjäsi mustiksi, tiesittekös että se on nykyään muotia?
Ja voi kyllä, tämäkin herra lähti taksin mukaan. Kokka kohti yliopistoa!
Ja unohdin mainita, kaksoset lähtivät yliopistoon mukanaan yhteensa 8 000 simoleonia (4 000 molemmilla), Mark ansaitsi stipendeillään 4 750 simoleonia, samoin Michael.
Ja vielä se, että osa jäi aika lyhyeksi, koska halusin jättää poikien yliopistoajat seuraavaan osaan.
Muistakaa kommentoida!
perjantai, 27. heinäkuu 2007
4. Kiroileva äiti
Ja näin osamme alkaa... Annien vatsan kasvamisesta? Toivotaan että se on tyttö!
Luka ja Jon olivat edelleen hyvin lämpimissä väleissä keskenään, ja sehän ärsytti Charlieta. -Hei onks teijän ihan pakko? hän marmatti.
Jon opetti Lukaa myös tanssimaan. -Pitäähän sinun poika häävalssia osata kun sitten joskus palaat tänne perijänä tyttöystäväsi kanssa. Jon oli siis ehdottomasti sitä mieltä että Lukasta tulisi perijä.
Kun ensimmäinen koulupäivä koitti, pojat unohtuivat hengailemaan ja myöhästyivät koulubussista. Heidän numeronsa laski vitoseen ja sosiaalitantta uhkasi hakea heidät.
Joonatan oli perheen mekaanikko, mutta...
...sai sähköiskun kuudella mekaniikkapisteellä!? An oli aivan kauhuissaan. Jos Jon kuolisi, heiltä loppuisivat rahat ja lapset haettaisiin pois.
Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Tai no, Jon sai kylläkin pakkomielteen silittellä Anin vatsaa. -Hei daa, älä sotke mun paitaa nokisil käsilläs! Peseytyy siitä! Annie on hyvä vaimo.
Ja vatsa kasvoi. Tismalleen samassa paikassa kuin viimeksikin, tismalleen samaa ruokalajia syömässä. Jännä juttu.
-Millonkohan äiti synnyttää? Pojat pohtivat yhdessä. Hengaaminen tuntuu olevan heillä kuin jonkinlainen harrastus.
He olivat myös armottomia siivousintoilijoita. Kukaan tuskin ihmettelee sitä, jos tietää että molemmilla on kymmenen siisteyspistettä.
Taloon rakennettiin myös pieni huone, jossa pojat saivat opiskella. Lattiaan, tapettiin eikä huonekaluihin ei ollut varaa. Ainoastaan seiniin, lamppuun ja tuohon kirjahyllyyn (arvaan, ettette usko että se on kirjahylly, mutta kyllä se on).
Tällä kuvalla oli kyllä jokin tarkoitus, mutten muista mikä. Jon sai varmaan ylennyksen, en ole varma.
Aivan, kyllä, Jon sai ylennyksen ja siinä sivussa tuon kuntoradan, joka ei tehnyt pihasta kyllä yhtään somempaa.
Lapsen syntymää odotellessa rakennettiin sinappitehtaalle oma huone. Yhtään isompaan ei ollut varaa, mutta Mark luultavasti kasvettuaan muuttaisi isoveljiensä huoneeseen ja tuleva lapsi saisi Markin huoneen.
-Hei psst, äiti vihjas et Mark muuttais meijän huoneeseen kasvettuaan. -Apua ei kai! Kaksoset suhtautuivat erittäin hyvin tähän huonejakoon.
Synnytys käynnityi! *Oletyttöoletyttöoletyttö*
Ja se on... poika. Tämä julma maailma heitti meille pojan jolla on tismalleen sama perimä kuin Lukalla ja Markilla. Ja nimi on sitten Michael. -No voi stna, ei tullut tyttöä, An kirosi.
Markin taaperoikä läheni loppuaan ja oli aika aloittaa opetus. Syömässä ja vessassa ravaavat isoveljet sekä haisevat tuttipullot eivät vain olleet se paras mahdollinen ympäristö.
Kotiin oli tunkeutunut joku outo mutta kaunis nainen ja kaksoset menivät heti tekemään tuttavuutta. -Sit ku mä kasvan ni tuuksä mun kaa naimisiin? Lukalla menee lujaa.
Ja lopulta Mark kasvaa...
...lutuiseksi pikku pojaksi, joka huoli kauluspaidan toisinkuin isoveljensä.
Ja niin siinä sitten kävi, Mark muutti kaksosten huoneeseen.
Ääliöt...
Kun An ei ollut enää raskaana, hän oli suorastaan ylienerginen. Michael sai tuskin nukkuakaan, kun äiti oli jatkuvasti hyysäämässä. Niin, ja kuten saatatte huomata, Annie oli muuttanut tyyliään.
Ja niin se Mikankin vauva-aika hurahti kuin siivillä (idiootti sanonta muuten).
Söpö poikahan hänestä kasvoi, vaikka kovin samannäköinen kuin veljistääkin.
-Äiti hei, voinksmä mennä ison sen kauniin naisen kaa kihloisin joka oli tääl sillo yks päivä? Mark kuunteli innoissaan mitä äiti sanoisi, mutta An (joka on muuten taas vaihtanut kampaustaan) hörähti nauramaan.
-Pissaas nyt vaan sinne pottaan ettei mun tartte sun vaippojas ruveta vaihtaan! Jon oli erittäin mukava ja kannustava sim.
Tulihan sille kuntoradallekin vihdoin käyttöä. Charlie tosin mätkähti melkein koko ajan maahan.
Voi meidän pikku enkeliä... joka uittaa käsiään vessanpöntössä.
Koska Annie oli kotiäiti, hänen täytyi tehdä erilaisia hommia kotona. Esimerkiksi putsata pönttöä ja änkeä takamuksensa oven läpi.
Koska joku viimein hokasi, että siivooja söi kamalasti perheen varoista, An antoi hänelle lopputilin. Mies kuitenkin näytti varsin iloiselta päästessään eroon tästä perheestä.
Luka ja Mark perustivat jonkun kahdenkeskeisen kerhon johon Charlie ei päässyt mukaan. Kerhon mukaanpääsy vaatimukset olivat kuulemma kalpea iho ja punaiset hiukset.
-Siis oikeesti iskä, sä et voi käyttää noit kalsareit! Aattele nyt mitä kaverit sanoo, sä nolaat mut! Lapsen suusta kuulee totuuden.
-No kuuleppas nyt, minä näin tällaiset kalsarit sillä yhdellä hottiksella! Jon vastasi. Sinuna, Jon, en puhuisi komeista miehistä alushousuisillaan vaimosi läsnäollessa.
Michaelin syntymäpäivät lähestyivät ja puheenopetus alkoi.
-Sano äiti. Ä-i-t-i.
-Khikääkihii.
-Äiti. Sano äiti.
-Khiigaghuukee.
-NYT PRKLE SANOT ÄITI!
Vielä viimehetkillä ennen kasvua An leikitti lastaan (Mika oppi vihdoin sanomaan äiti, mutta siinä sivussa myös muutaman kirosanan).
No voi, ihan tässä pääsi unohtumaan että kaksostenkin oli aika kasvaa.
Ja NAM sanon ma. Molemmista kasvoi todella hyvännäköisiä, kamala homma valita perijä.
Michaelinkaan ulkonäössä ei ollut mitään vikaa, oikein suloinen hänkin.
Ja näin lopetamme osan jälleen lasten kasvuun. Täytyy sanoa että olen surkea keksimään otsikoita, älkäät välittäkö niistä.
Kommentteja kaivattaisiin taas. Mistä pidät ja missä olisi mielestäni paranneltavaa?
torstai, 26. heinäkuu 2007
3. Ei kahta ilman kolmatta
Koska Annie ei ollut saanut vielä tytärtä - ja hänhän aikoi saada tytön - An päätti ottaa uuden lapsen puheeksi. (Jaa mites ne nyt tuolla lailla sopivasti tohon sängylle eksy rentoutumaan?)
Joonatan ei tietenkään vastustanut hauskanpitoa, mutta jälleen hän ohitti sanan "lapsi" kokonaan.
Pian siis alkoivat tutut oksentelut. Jon moitti Annieta koko ajan pilantuneen ruuan syömisestä, kunnes An ärjäisi että hän on raskaana. Jon ei uskonut - eihän hänen vaimollaan ollut vatsakaan pyöristynyt. -Senkin ääliö, ei se maha nyt heti pelehdyksen jälkeen pompahda! An närkästyi.
Seuraavana päivänä ei tapahtunut mitään kummoista, mitä nyt Joonatan ylennettiin aliupseeriksi. Annien iloksi työasukin vaihtui tuosta paljon siivompaan.
Sitten joku (varsin hotahtava) pelattava sim ryntäsi sisään ja valloitti television itselleen, vaikka kukaan ei ollut edes tervehtinyt häntä. Kumma nainen.
Annie on fiksu nainen. Hän päätti hankkiutua raskauskiloistaan etukäteen eroon.
Kuntoilun kuitenkin keskeytti vatsan kasvaminen. Miten se ensimmäisellä kerralla jo noin paljon pompahti?
Annie oli loistava äiti. Hän vain leikitti kaksosia kun heillä oli tarpeet vaipoissa. Ei tosin kovin ihmeellistä jos tietää sen, että Anin oma äiti oli kunnan lastenhoitajaliiton jäsen.
Mutta eipä tullut aliupseerille ylennystä ei. An toivoikin salaa sisimmässään, ettei hänen miehensä ylentyisi, sillä hän oli toivottoman rakastunut Jonin työasuun.
Oli selvää, että molemmilla vanhemmilla oli lempilapsensa. An rakasti Charlieta ja Jon Lukaa. Minulla olisi ollut tällainen kuva myös Lukasta ja Jonista, mutta Joonatan vannoi kuristavansa minut jos laitan sen julkisesti esille. Hän oli nimittäin siinä aivan hurmaavissa uusissa uimahousuissaan, jotka Annie oli hälle ostanut ja pakottanut sovittamaan.
Koska vauva aika on onneksi niin kovin lyhyt, Charlie ja Lukakin vanhenivat taaperoiksi.
Molemmat olivat kylläkin hyvin avuttomia ja epämuodikkaita.
Koska tummanpunainen paita pojalla oli Jonista melkein rikos, Luka sai heti uutta vaatetta ylleen ja uuden hiustyylin.
Sama pätee Charlieen, vaikka jokin jääkarhu puku onkin paljon pahempi vaihtoehto kuin tummanpunainen villapaita.
Joonatan halusi osoittaa olevansa tämän talon isäntä lukemalla sanomalehdesta talousuutisia. Voi poika parkaa, hänellä on vielä paljon opittavaa. Esimerkiksi se, että isännät lukevat sanomalehtiä aina aamiaispöydässä kaikkien ollessa koolla. Vaikka eihän heillä ollut ruokapöytää tai yheistä aamiaista.
Ja Annien maha kasvoi jälleen. Toivoimme molemmat erittäin paljon tyttöä.
Anilla oli rankkaa. Hoitaa kahta alati parkuvaa taapertavaa itse ollessa raskaana ja miehen ollessa jatkuvasti töissä. Älä vaan tee mitään harkitsematonta!
Jon ei suostunut opettamaan kuin Lukaa potalle, ja oli muutenkin aina leikkimässä ja hellimässä tätä. An ei jaksanut raskaana ollessaan paljoa välittää Charliesta, eikä hänellä oikein ollut aikaakaan, koko ajan piti syödä pysyäkseen hengissä.
Ensilumi satoi! Ja voitte huomata, ettei Weavereilla oikein ollut varaa koristaa pihaansa.
Annie ryntäsi heti ikkunaan katsomaan, mitä heidän ihanalle pihanurmikollensa oli käynyt! No, sitä peitti paksu ja kylma kerros lunta.
Ja kuten ehkä tarkkasilmäisimmät huomaavat, Annien synnytys alkoi. Jon ei suvainnut saapua paikalle, hän leikitteli paljon mielummin Lukaa.
Ja sieltähän putkahti... poikavauva. An unohti kokonaan toivoneensa tyttöä ja alkoi lellitellä tätä Markiksi nimettyä nöpönenää. Markillahan on sitten äitinsä silmät ja isänsä hiustenväri.
Aamulla tuo köpötteli tontille. Onneksi ei sentään sisälle pyrkinyt.
Oltuaan pitkän aikaa äitiyslomalla, ja tuntui niin hänestä kuin minustakin oudolta mennä töihin. Onneksi lastenhoitajaa ei tarvittu, sillä Jon oli kotona.
An kuitenkin saapui melkein samantien kotiin, saatuaan potkut passitettuaan yläluokkalaiset jälki-istuntoon pienempiensä kiusaamisesta.
Potkujen jälkeen An oli lievästi masentunut, mutta piristyi kummasti voidessaan taas leikkiä ja syleillä lempilapsostaan.
Ei Markiakaan kuitenkaan unohdettu. Hän vain sai kuitenkin hieman vähemmän huomiota kuin kaksoset, Jonia näimme tuskin koskaan tässä huoneessa.
Joonatanilla painoi työ kuitenkin edelleen päälle, eikä An voinut jättää haisevaa häntä seuraavaa taapertajaa huomioimatta. Pesulle siitä siis!
Oksentelu alkoi taas. Kummallista, eivät Jon ja An ole mitään puuhanneet. No, jos sieltä nyt tulisi tyttö.
Kaksosten syntymäpäivät lähestyivät ja opetus alkoi. Ei olisi kovinkaan kivaa, jos lapsi ei osaisi puhua tai kävellä!
Mahtimaito mahtaa olla hyvää.
Charlie ja Luka siis kasvoivat. Voi apua heistä tuli molemmista sööttejä, perijän valitseminen on luultavasti yhtä tuskaa.
Charlie innostui kasvusta niin, että yritti halata veljeään. -Siis daa, eksä tajuu et me kilpaillaan nyt siitä kumpi pääsee perijäks? Ei me voida olla frendeii! Luka valisti veljeään.
Charlie muutti tyyliään ja hänellä on pisamia, kuten äidillään.
Luka taas tahtoi värjätä hiuksensa punaisiksi.
Myös pikku-Markin oli aika kasvaa, isän ollessa hyvin edustavissa kalsareissaan.
Ah, miten hyvin tuo huivi sopiikaan tuohon asuun. Mutta söpö poikahan hänestä kasvoi.
Uusien vaatteiden ja kampauksen myötä Mark varmasti hurmaisi jok'ikisen vastaantulevan neitokaisen. Valitettavasti vanhempien mielestä Mark on liian nuori hankkimaan tyttöystävää.
Tähän lopetamme tämän osan, kommentit ovat erittäin sallittuja.
keskiviikko, 25. heinäkuu 2007
2. Kaksi kaistapäätä
Aamulla Annie riensi heti herättyään posteljoonia vastaan jotta saisi varmasti lehtensä. Toitä löytyikin, opetusuralta. Palkka taisi olla vähän yli kaksisataa simoleonia, en muista tarkkaan.
Töitä löydettyään hän päätti syventyä ristisanatehtävien ihmeellisiin saloihin. Anniella meni vartti miettien mikä sana olisi synonyymi kummitukselle, neljä kirjainta.An pohti sitä varsin kovaan ääneen, ja lopulta eräs ohikulkija sanoi tehneensä ristikon jo aikaisemmin ja että kyseessä oleva sana olisi aave.
Ja koska rahoilla saatiin juuri ja juuri ostettua kirjahylly, pitihän sitä hieman ruoanlaittoa opetella. Vaikka mihin hän sitä taitoa tarvitsisi, Jonhan täällä sitten kokkaa kun tänne muuttaa, An totesi tyynesti.
Koska teeveestä ei tullut mitään hyvää ohjelmaa, hän päätti soittaaa Jonille.
-Mitennii salkkarit on susta täyttä roskaa!? An elämöi puhelimeen. Kun hän oli pitänyt Joonatanille pitkän luennon siitä, miten upea ohjelma Salatut Elämät olivatkaan, hän muisti alkuperäisen syyn miksi oli soittanut Jonille ja pyysi tätä kylään.
Koska hän tahtoi halusi vierailun tapahtuvan täydellisesti - eikä se missään tapauksessa voisi onnistua jos pihalla norkoilisi teini - hän hätisti tuon "Annien mielestä sopimattomasti pukeutuvan" tytön pois.
Kun Joonatan oli (vihdoin) saapunut, Annie alkoi heti kerskailla eilisella tempullaan tuota naikkosta kohtaan. Sen jälkeen he pitivät jonkin sortin tirskumiskilpailun.
Sen jälkeen päästiin tositoimiin ja ensipusukin tuli vaihdettua.
Iltaa kohden heillä olivatkin jo unelmatreffit menossa, vaikka tunnelmaa latistikin hieman Annien karmea lauluääni.
Todettuaan, että he rakastavat syvästi toisiaan, An pyysi Jonia muuttamaan luokseen. Ei ukko kamalasti rahaa tuonut, pari tonnia vain.
Muutettuaan hieman tyyliään miehestä tuli entistä komeampi, ainakin Annien mielestä, vaikka hiukset eivät enää olekaan mustat.
Joonatanin elämäntoive on kohota sairaalauran huipulle ja hän on tietotavoitteinen. Luonteesta muistan vain sen, että miehellä oli kymmenen siisteyspistettä. Eipähän tule sottaisia lapsia, sillä Anniella niitä oli muistaakseni 6 tai 7.
Löydettyään (luultavasti tilapäisesti) töitä armeijauralta, Jon joutui heräämään jo neljältä, ja Annie manasi erittäin raskaasti kun heräsi samalla itsekin Jonin kolistellessa.
Päivän valjettua tämän naisen oli itsekin kiirehdittävä töihin, oliko se nyt välituntivalvojaksi. (Tässä näette taas näytteen minun loistavasta muististani.) -Pirun hauskaa hommaa varmaan, An puuskahti.
Ylennys! Joonatan sai ylennyksen! Ja kivasti lisää liksaa.
An ei saanut ylennystä, eikä suostunut mainitsemaan sanallakaan ensimmäistä työpäiväänsä. Ilmeisesti kakaroiden vahtiminen ei mennyt oikein hyvin.
Kun molemmat olivat päässeet töistä, An sanoi tahtovansa lapsia. Jon ohitti sanan "lapsia" täysin, mutta kyllä hän sänkyjumppaan suostui.
Ja kyllä siellä peiton alla kauan touhuttiinkiin. Lopuksi kuului se tuttu tiluliuu -ääni, eli lapsi sieltä on tulossa.
Ja oksentelut vielä varmistivat asian, sillä meidän pikku Anni ei ole niin tyhmä, että menisi syömään mitään pilaantunutta. Kai...
Seuraavana iltana Annien vatsa kasvoi kuin kasvoikin, kesken mitä makuisampien unien, mistä hän oli varsin kärttyinen.
Ja Jon kosi! An oli toivonut paljon romanttisempaa paikkaa, mutta eihän hän voinut kieltäyttyäkään. Hän myös ihmetteli, mistä Joonatan oli saanut sormuksen, eihän heillä sellaiseen ole varaa! Mies kertoi varastaneensa sen äidiltään.
Ja samantien sitä mentiin naimisiin, mitä sitä turhia juhlia pitämään, kun ei tunneta ketään kenet kutsua vieraaksi.
Ja Jonille sen kun satelee ylennyksiä. Nyt hän on päässyt jo höykyttämä..siis kouluttamaan uusia alokkaita.
Anniella taas ei mennyt ollenkaan hyvin töissä, tavallista huonommin oikeastaan, sillä hän oli raskaana.
Illalla vatsa kasvoi jälleen, ja mitä hurmaavimmassa paikassa, pienessä ja ahtaassa vessassa. Onneksi historia ei tunne vielä ainuttakaan tapausta, jolloin raskaana oleva nainen olisi jäänyt jumiin pieneen vessaan vatsansa kasvamisen tähden.
Joku onnistui liialla kuntoilemisellaan hajottamaan television, ja arvon jumppaaja korjaa vahinkonsa!
Herralla kuitenkin paloi pinna ja hän kiroili ja hakkasi telkkaria niin rajusti, että Annie näki parhaaksi saattaa Jon lepäämään ja korjata teeveen itse.
Kun Joonatan vihdoin hokasi, että hei, vaimoni on raskaana, hän ei malttanut olla puhelematta Annien vatsassa olevalle nyytille.
Kuten ehkä huomaatte, se soma nyytti alkoi pyrkimään ulos päivänvaloon. Jon hätääntyi eikä tiennyt mitä tehdä, ja se että Annie kiljui jotain mistä sain selvää "PRKELE... ÄLÄ VAIN SEISO SIINÄ... AUTA... AUUUUH!" teki Joonatanin vielä säikähtäneemmäksi.
Ja sieltä putkahti kalpeaihoinen - isänsä ihon siis perinyt - poikavauva. Mutta miksi ihmeessä sinä nainen sen Joonatanille tyrkkäät, etkö tiedä etteivät miehet ymmärrä mitään lastenhoidosta?
Ooh, mutta sieltähän tuli toinen, äitinsä ihon perinyt, poikavauva.
Molemmat vauvat olivat perineet isänsä hiustenvärin ja äitinsä silmät. Tuo tummemman nimesimme Charlieksi ja vaaleamman nimi on Luka.
Näin lopuksi, sanon, että jouduin pelaamaan tuon synnytyksen kolme kertaa läpi. :D Ensimmäisellä kerralla tuli tyttökaksoset, ja toisen nimeksi tuli vahingossa Maya1. (Säätelen nopeutta numeronäppäimillä.) Jouduin lähtemään siis tallentamatta, ja toisella kerralla painoin vahingossa "ei" kun kone kysyi haluanko tallentaa. Kolmannella kerralla vasta sujui oikein. :DD
Ja pyydän kommenttia, ihan vain siksi että tiedän moniko tätä lukee (tai on lukenut).
